Tutustu tekijöihin

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokaskirjailijat

”Sain idean tähän nuortenkirjaani kauan sitten, kun omat lapseni olivat 10–15-vuotiaita. He ahmivat Harry Pottereita, mutta niiden jälkeen eivät juuri mitään proosaa. Mietin mikä on se salaisuus, joka innostaisi lukemaan muutakin. Lapseni pelasivat jalkapalloa ja ajattelin, että jalkapalloaiheinen kirja, jossa on jännittävä sankari – poikkeusyksilö – voisi olla kiinnostava.

Aloittelin kirjaa jo kymmenen vuotta sitten, mutta uppouduin kunnolla kirjoittamiseen vasta pari vuotta sitten. Olen saanut kirjasta paljon innostunutta palautetta, mikä tuntuu tietenkin mukavalta. Poikkeuksellisen monet ikäluokkaan katsomatta ovat lukeneet ja tykänneet. Ensimmäiset kommentit tulivat viisikymppisiltä naislukijoilta – ja kirja on uponnut myös nuoriin.

Tarinan pojasta tulee futismaailman tähti. Kun kirjoitin kirjaa, Suomessakin oli tapauksia, joissa todella nuoria pelaajia vietiin näytille ulkomaan suurseuroihin. Nuorin taisi olla 12-vuotias. Kirja kertoo lahjakkuuden lisäksi myös oman paikkansa etsimisestä ja löytämisestä.

Meillä kaikilla on varmaan vähän kesken se, että etsimme omaa paikkaamme ja mietimme, kuka minä olen, keitä nämä ihmiset ovat ympärilläni, kuinka voin olla hyödyksi heille ja mitä iloa minusta on tässä maailmassa.

Sanoisin kaikille nuorille, jotka empivät lukemista, että lukekaa jokin kirja ja kokeilkaa nauttia siitä. Jos se kirja ei tunnu omalta, kokeilkaa jotain toista. Kirjoja on niin valtavasti, että väkisin löytyy jotain itselleen kiinnostavaa luettavaa.”

”Tämä on ensimmäinen yhteinen kirjamme. Kun otin yhteyttä kustantajaan ja kerroin kirjan ideasta, he innostuivat ja kertoivat, että heillä on jo mielessään kuvittaja. Kun aloitimme yhteistyön, tiesin vain, että Åsa on lahjakas, Briteissä asuva animaattori, joka on tehnyt muun muassa Coldplayn videoita.

Ensimmäisessä tapaamisessamme kerroin tarinasta ja lempikirjoistani. Päähenkilö on koira, joten puhuimme koiran ilmeistä. Molemmat halusimme hänestä hyvin ilmeikkään. Olimme myös yhtä mieltä siitä, että kirjan kuvitus ei voi olla abstrakti, vaan täynnä kiinnostavia yksityiskohtia.

Muutaman päivän kuluttua sain Åsalta ensimmäiset kuvat. Olin todella onnellinen, koska kuvat olivat upeita. Tarina alkoi tuntua entistä läheisemmältä. Luonnehtisin tätä kirjaa retromaiseksi. Se ei käsittele isoja teemoja tai synkkiä asioita. Halusimme tehdä hauskan kirjan, jossa esillä on koiran vahva fantasiamaailma. Oravat juoksentelevat keittiössä ja sitä rataa.

Kirjan aihe on nukkumaanmeno. Monessa lapsiperheessä tilanteeseen liittyy paljon herkkiä juttuja. Minun lapseni ovat aina olleet huonoja nukkujia, joten nukkumaanmenon hetkellä rauhoittuminen on tärkeää. Itse olen aina ollut siinä hetkessä väsynyt ja toivonut, että edes iltasatukirja pitäisi minut hereillä. Minulle on tärkeää, että myös isät lukevat lapsilleen, joten tein tarinan isästä hauskan tyypin.”

”Det här är vår första gemensamma bok. När jag kontaktade förlaget och berättade om bokidén blev de ivriga och berättade att de redan hade en illustratör i tankarna. När vi började jobba tillsammans var det enda jag visste om Åsa att hon är en begåvad animatör som bor i Storbritannien, och att hon bland annat har gjort videor för Coldplay.

Vid vårt första möte berättade jag om handlingen och om mina favoritböcker. Huvudpersonen är en hund, så vi pratade om hundens ansiktsuttryck. Vi ville båda att den skulle vara mycket uttrycksfull. Vi var också överens om att illustrationerna i boken inte fick vara abstrakta, utan fulla av intressanta detaljer.

Några dagar senare fick jag de första bilderna från Åsa. Jag blev verkligen glad eftersom bilderna var fantastiska. Berättelsen började kännas ännu närmare. Jag skulle beskriva den här boken som retro. Den handlar varken om stora teman eller mörka frågor. Vi ville göra en rolig bok där hundens livliga fantasivärld är i fokus. Ekorrar som springer runt i köket och i den stilen.

Temat för boken är läggdags. I många barnfamiljer är situationen förknippad med flera känsliga frågor. Mina barn har alltid varit dåliga på att sova, och då är det viktigt att lugna ner sig vid läggdags. Själv har jag alltid varit trött vid den tidpunkten och hoppats att åtminstone en godnattsaga skulle hålla mig vaken. Det är viktigt för mig att också pappor läser för sina barn, därför gjorde jag pappan i berättelsen till en rolig typ.”

”Ryhdyin kirjoittamaan tätä nuorten kauhuromaania jo ennen koronapandemiaa, mutta työhön tuli monen kuukauden tauko. Koronapandemian ahdistavassa ilmapiirissä minun oli vaikea keskittyä kirjaan, jonka teema on kuoleman läheisyys. Tuska tuli arkielämässä liian lähelle.

Kun palasin kirjoittamisen pariin, näkökulmani koko teemaan oli kirkastunut. Syyllisyyden ja kuoleman teemat olivat selkiintyneet. Päätin sijoittaa teoksen koronavuosiin. Loivathan rajoitukset klaustrofobisen tunnelman nuorten maailmaan, kun kukaan ei elänyt niin sanottua normaalia elämää.

Olen ihan nuoresta pitäen ollut kauhufani sekä elokuvien että kirjojen suhteen. Kauhu tarjoaa turvallisen kuplan purkaa epävarmuutta ja negatiivisia tunteita. Kierrän paljon kouluissa ja huomaan, että nuorilla on suuri tarve kauhutarinoille. Heitä kiehtoo ajatus, että normaalioloissa tapahtuu jotakin epätavallista. Tässä yli 14-vuotiaille suunnatussa kirjassa revittelenkin ihan kunnolla, kun yhdistelen nuorten arkea yliluonnollisin ilmiöihin. 

Päähenkilön äiti on kuollut. Lauri on henkisesti hyvin jumissa. Surun ja luopumisen prosessin sekä romanttiset ainekset olen vienyt kirjassa melko aikuiselle tasolle. Luetutin kirjan ennen julkaisua usealla kohderyhmään kuuluvalla nuorella miehellä. Lauri ei ole valkoinen poika, joten halusin kysyä, kuulostaako Laurin ajattelu nuoren miehen elämältä ja onko kirjan rasismi kuvattu hyvin. Esilukijat tunnistivat vahvasti oman arkensa. Silloin tiesin, että tarina vetää.”

”Perheiden monimuotoisuutta käsitellään lastenkirjoissa aika paljon, mutta näkökulmaa perheistä, joissa ei ole lapsia, ei ole juurikaan esillä. Teimme aiheesta lämminhenkisen ja värikkään lastenkirjan. Perusfiilis on hyvin iloinen, vaikka tarinassa on syviä teemoja.

Kirja kertoo kahdesta erilaisesta tädistä ja kolmesta erimuotoisesta perheestä. Tädeillä ei ole lapsia, mutta heillä on ihanan erilaiset elämäntyylit. Perhe voi muodostua kissoista, naapureista ja siihen päälle siskon lapsista. Perinteisen ydinperheajattelun sijaan toivomme, että tilaa olisi laajemmallekin perhekäsitykselle. Lapsista riittää monelle.

Tämä on toinen yhteinen kirjamme. Yhteistyömme alkoi Sinä yönä tuli talvi -kuvakirjan myötä. Siinä taustalla olivat henkilökohtaiset kokemuksemme. Olemme molemmat menettäneet lapsen ennen heidän syntymäänsä. Tuon kirjan jälkeen meille jäi vahva tunne, että haluamme jatkaa yhteistyötä ja tehdä kirjoja, joissa on merkityksellinen aihe ja myös aikuisia puhutteleva taso.

Olimme jutelleet tästä kirjasta ennen kuin Anna Elina kirjoitti sanaakaan. Työskentelimme tiiviisti yhdessä. Prosessi oli helpompi kuin edellinen, koska meidän ei tarvinnut käydä läpi suruamme.

Kirja sopii isommillekin, sillä tässä on kuvakirjaksi verrattain paljon tekstiä. Sellaiset alakoululaiset, jotka eivät ole vielä kovin vahvoja lukijoita, voivat lukea mieluummin kuvakirjoja kuin lastenromaaneja. Tärkeää on, että kirjan kansi ja kuvat ovat kivoja. Jos kansi ei miellytä, lapsi saattaa laittaa kirjan pois.”

”Tätä teosta ei ollut kaikkein helpoin kirjoittaa. Olin halunnut pitkään kirjoittaa näkymättömyydestä. Alun perin suunnittelin tekeväni lastenfantasian, jossa olisi esillä näkymättömien rinnakkaistodellisuus.

Alkoi kuitenkin tuntua, että tämä nuorille suunnattu teos auttoi minua sanoittamaan paremmin näkymättömyyden kokemusta sellaisena kuin itse muistin sen. Kirja on aika omakohtainen. Olen ollut ujo lapsi. Olisi ollut hirveän paljon helpompaa kirjoittaa mistä tahansa itsestä selkeästi etäännytetystä aiheesta. Kirja on yhdistelmä subjektiivista ja objektiivista. Kaikkiaan kirjoitustyö vei kolmisen vuotta.

Kun kirjoittaa näkymättömyydestä, tulee mieleen, että ominaisuus olisi hyödyllisin varkaille ja salapoliiseille. Leikittelen teemalla, mutta kumpiakaan ei esiinny tarinassani. Miljöö muistuttaa hieman Agatha Christien maailmoja. Hän oli nuoruuteni lempilukemistoa.

Kirjani päähenkilö Pii joutuu lomallaan vastentahtoisesti keskelle pikkukylää. Tarinan edetessä Piin ulkopuolisuuden kokemus kääntyy hänen vahvuudekseen.

Näkymättömiä on ollut aina. Koen, että tässä ajassa on entistä tärkeämpää puhua näkymättömyyden kokemuksesta. Elämme varsinaista ekstroverttien kulta-aikaa, jossa korostuu ulospäinsuuntautuneisuus. Vaikka näkymätön ei näy, hän näkee, kuulee ja tarkkailee. Nämä ovat ominaisuuksia, joita arvostetaan liian vähän.”

”Kaikki lähti siitä, että me halusimme kuvittaa kirjoja. Aika nopeasti kehkeytyi seuraava suunnitelma: me halusimme myös kirjoittaa kuvituksiimme tarinan. Päähenkilö alkoi elää mielissämme omaa elämäänsä. Meri luonnosteli pelokkaasta peltohiirestä neljä kuvaa ja tapahtumaa. Hiiri sankaritamineissaan on aina pinteessä ja pelkää kovasti, mutta menee silti rohkeasti eteenpäin.

Ensimmäisen kirjan kanssa painoimme töitä aamusta iltaan. Kaikki oli meille niin uutta. Kun sitten lähetimme tarinamme kustantajalle, meihin otettiin yhteyttä jo seuraavana päivänä. Tämä on neljäs Peltohiiri-kirjamme. Kaikki tarinat perustuvat ensimmäisiin luonnoskuviin. Aleksi tekee lopulliset kuvat maalauksina.

Kirja kirjalta hahmossa on tapahtunut kehittymistä. Vaikka edelleenkin Peltohiirtä pelottaa, hän on oppinut tuntemaan itsensä. Pelko ei enää hallitse elämää. Tämä uusin kirjamme on talviaiheinen. Ennen Peltohiiri meni talvilevolle omaan pesäänsä, mutta nyt hän lähtee liikkeelle etsimään sankaritekoja.

Toivoimme pitkään, että saisimme tehdä yhdessä töitä. Nyt se on toteutunut! Kirjat ovat syventäneet parisuhdettamme ja parantaneet kommunikaatiotamme. Me oikeasti pystymme yhdessä paljon parempaan. Ensimmäistä kirjaa tehdessämme egot kolisivat toisiaan vastaan, ja palautteen antaminen ja ottaminen oli vaikeaa. Sörkimme myös liikaa toistemme osaamisalueita. Nyt olemme oppineet toistemme vahvuudet. Jos haluamme saada aikaan hyvän tarinan, meidän täytyy olla toisillemme täysin avoimia ja rehellisiä.”