Tietokirjallisuuden Finlandia-palkinto on Suomen Kirjasäätiön jakama tunnustus ansiokkaalle suomalaiselle yleistajuiselle tietokirjalle, jonka voidaan katsoa merkittävästi edistävän lukijoiden kiinnostusta kerronnaltaan taidokkaaseen tietokirjallisuuteen. Palkinto on suuruudeltaan 30 000 euroa.
Finlandia-palkinto perustettiin vuonna 1984, jolloin siitä kilpailivat kaunokirjallisuuden ohella myös tietokirjat. Vuonna 1989 tietokirjoille perustettiin oma Finlandia-palkintonsa.
Linda Liukas
Lastenkirjailija
”Emme olisi puhuneet koulukiusaamisesta, nykymusiikista, Kosovon sodasta tai jäkälästä ilman Finlandia-palkintoa. Valitsijana minua innostaa erityisesti, miten palkinto nostaa vuodesta toiseen aivan uusia teemoja yleiseen keskusteluun.
Missä me ihmiset olemme hyviä? Tämä teema korostuu nyt tietokirjallisuudessa. Maailmassa on tolkuton määrä sirpaleista tietoa, taulukoita ja tarinoita, joita tekoäly survoo yhteen selittämään maailmaa. Silti nautin tietokirjailijan tarkan, tutkivan katseen voimasta ja siitä, miten kirjoittaminen kuroo yhteen henkilökohtaisen selityksen maailmasta.
Olen lukenut viime vuosina palkituista Finlandia-kirjoista noin puolet. Käytän finalistilistoja usein lukuideoideni lähteenä. Siinä mielessä olen varmaankin tyypillinen suomalainen lukija.
Finlandia-kirjoista muistan erityisen hyvin Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi -teoksen. Olin yläasteikäinen, ja tieteiskirjallisuutta pidettiin lähinnä avaruusolioiden täyttämänä lasten kevyenä pulp-kirjallisuutena. Minulle palkinto oli tärkeä, sillä Sinisalon kirja tarjoaa mahdollisuuden miettiä, mitä, miten ja miksi ajattelemme. Se on myös esimerkki siitä, miten tarinat vievät teknologiaa ja samalla maailmaa eteenpäin.”
Ehdokkaat valitsee lautakunta, jonka puheenjohtajana toimi median ja viestinnän ammattilainen Paula Salovaara sekä jäseninä tietokirjailija, innovaatio johtaja Henri (Henkka) Hyppönen sekä toimittaja Petja Pelli.
Paula Salovaara
Median ja viestinnän ammattilainen
”Kirjakaupassa tulee usein valittua kirjoja, jotka ovat jollain tapaa ennalta tuttuja, ja valikoima jää helposti yksipuoliseksi. Tykkään saada kirjoja lahjaksi ja tulla yllätetyksi. Samaa odotan myös tietokirjallisuuden Finlandia-kirjoilta.
Tietokirjojen tyyli ja näkökulma voi vaihdella suuresti. Genre on valtaisan laaja. Kirjojen laittaminen järjestykseen on kauhean vaikeaa ja tehtävä tietysti lähes mahdoton, mutta myös jännittävä ja innostava.
Kaikenlaisesta kirjallisuudesta voi oppia, mutta erityisesti oppiminen kuuluu tietokirjojen luonteeseen. Tuntuu vähän siltä kuin olisin menossa taas kouluun, kun saan raadissa opetella uutta.
Finlandia-palkinto asettaa kirjoja valokeilaan ja herättää innostuksen lukemiseen. Sillä on yhä merkitystä. Ensimmäinen kosketukseni Finlandia-kirjallisuuteen oli vuonna 1988, kun Gösta Ågren voitti palkinnon runokirjallaan Jär. Olin 24-vuotias aloitteleva toimittaja. Hankin kirjan, innostuin runoista ja etsin omaa identiteettiäni runoja lukevana suomenruotsalaisena. Tunsin olevani kulturelli. Muistan yhä kirjan aiheuttaman liikahduksen, vaikka itse runot ovat jo unohtuneet.”
Henri (Henkka) Hyppönen
Tietokirjailija, innovaatio johtaja
”Kun haluan laajentaa maailmankuvaani, luen kirjoja. Ihan parasta on, jos voin keskittyä sellaisiin teoksiin, joita en ehkä olisi itse ensimmäiseksi kirjakasasta poiminut. Yllätyksellisen kirjan aihe ei usein ole itselle alkuunkaan tuttu tai edes kovin kiinnostava. Lähes aina aihe kuitenkin imaisee sisäänsä. Ja niin vain uusien ja vanhojen tietojen tai ajattelumallieni välille löytyy ja rakentuu yhteyksiä.
Lasteni ollessa pieniä arvostin kirjoja, jotka kiehtoivat heitä, mutta joissa oli ikään kuin silmänvinkkaus aikuiselle – tulihan minun usein luettua samoja kirjoja illasta toiseen. Finlandia-palkittu Tatun ja Patun Suomi on juuri tällainen kirja. Jos halusin saada lapset nukahtamaan nopeasti, valitsin Tatua ja Patua tylsemmän kirjan ja luin sitä mahdollisimman monotonisella äänellä.”
Petja Pelli
Toimittaja
”Raatilaisen rooli on kunnia ja sopii uteliaalle luonteelleni. Yöpöydälläni on usein keskeneräinen tietokirja. Työni vuoksi seuraan etenkin ympäristöön ja kansainvälisiin asioihin liittyviä aiheita, mutta olen aina ollut kiinnostunut hyvinkin erilaisista asioista. Lintuharrastuksen aloitin jo 10-vuotiaana.
Toivon löytäväni Finlandia-kirjojen kautta asioita, joista en edes tiennyt olevani kiinnostunut. Parhaimmillaan tietokirja houkuttelee esittelemällä aiheen, jota ei ole vielä käsitelty tai jonka näkökulma on täysin uusi. Mielestäni hyvä tietokirja on yhtenäinen eikä vain kokoelma ajatuksia, jotka on pakotettu yksiin kansiin.
Kaunokirjallisuuden Finlandia-voittajista Anni Kytömäen Margarita nivoi samaan kirjaan aiheita, joiden ei alun perin ajattelisi kuuluvan yhteen: Metsä, ihmisen luontosuhde, sodanjälkeinen Suomi ja luonnonvarojen hyödyntäminen. Se oli todella vahva kirja ja vaikuttava lukukokemus.”
Tietokirjallisuuden Finlandia on avoin kaikille suomalaisille uusille, yleistajuisille tietokirjoille.
Avain
Rakastettava esseekokoelma lukemisen hienoudesta ja pakottoman ajattelun merkityksellisyydestä. Kirjoittaja kulkee kanssalukijana matkalla poikkeuskirjallisuuteen, teosten syvällisiin ja väliin yllättäviinkin tulkintoihin, viihdyttäviin anekdootteihin samoin kuin kriittisiin huomioihin. Huomiot tuntuvat lukijasta etuoikeudelta.